Kohtaamistaide
& hiljainen veisto

Japanilainen kohtaamistaide (deai no āto) on kasvanut kauniiksi ilmiöksi, joka yhdistää taiteen, hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden – inhimillisten, rauhallisten hetkien taian mitä kiireinen arki kaipaa vastapainokseen.

Kohtaamistaiteen juuret ovat japanilaisessa estetiikassa:
ma (間) – asioiden välinen tila,
ichigo ichie (一期一会) – ”yksi hetki, yksi kohtaaminen”,
ja wabi-sabi – epätäydellisyyden hiljainen kauneus.

Kyse ei ole niinkään valmiista teoksesta, vaan siitä, mitä tapahtuu luomisen hetkessä: läsnäolosta, rauhasta ja yhteydestä.

Sertifioituna kohtaamistaideohjaajana olen saanut nähdä, miten voimakkaita nämä yksinkertaiset, jaetut hetket ovat. Kohtaamistaiteessa aistit ovat vahvasti läsnä, ja juuri siinä hiljainen veisto on parhaimmillaan: voit tuntea ja nähdä puun, mutta veistäessä sen sileää pintaa terävällä taltalla, voit myös kuulla sen meditatiivisen rauhaa henkivän äänen.

Meidän mielemme harhailee – kaikkien, ei vain niiden, joilla on huolia tai levottomuutta. Vaikeinta on tietää, miten harhailu pysäytetään. Hiljaisessa veistossa siihen ei tarvita voimaa tai tahdon ponnistusta. Se vain tapahtuu.

Aluksi keskityt yhteen liikkeeseen. Talttaan kädessäsi. Sen liukumiseen puun läpi. Puun hiljaiseen kuiskaukseen, kun se antaa periksi. Pian olet täysin läsnä – ilman vaivannäköä, ilman ajattelua.

Veistäminen imaisee mukaansa hiljaiseen virtaan. Aika katoaa. Mieli saa tilaa hengittää.
Puulastut kasaantuvat. Stressi sulaa pois.
Ja jäljelle jää lempeä hiljaisuus – sellainen, jota ei tarvitse etsiä.